Jos sitten aloittaisi vähän vakavammin tätä blogia. Ulkoasu tosin hakee vielä itseään ja viilattavaa löytyy sieltä ja täältä, mutta kaiken ehtii viilailemaan, älkää siis ihmetelkö jos blogin ulkoasu muuttuu vielä monesti. Myönnän olevani suorittaja ja perfektionisti monissa asioissa, tässä yksi niistä.
Sitten minusta hieman.
Toukokuussa täytin 28-vuotta ja kelakorttiin on merkitty että nainenhan minä olen. Selkeästi. Olen nyt sitten matkalla oman turva-alueeni ulkopuolelle ja tekemässä asioita joista sanoin monesti etten koskaan.
Menin kesällä naimisiin. Kyllä. Minä joka vielä muutama vuosi sitten olin aivan varma että minusta tulee vanhapiika, olinhan jo 25vuotta kirinyt mittariin eikä rinnalle löytynyt miestä joka jaksaisi hieman vaikeaa ja ailahtelee persoonaani. Sitten se vain osui, kesällä 2012. Ja vuotta myöhemmin oltiinkin kihloissa, sitäkään minulle ei koskaan pitänyt tapahtua. Nämä vain näitä muutamia kohtia listalta "mä en koskaan". Sitten on vielä se yksi kohta, josta olin aina aikaisemmin sitä mieltä että minä en tosiaan koskaan ja tämä riittää ihan hyvin.
Sanoin aina etten hanki lapsia, että koirat riittävät vallan mainiosti minulle ja se siitä. Varsinkin exän kanssa tuo tunne oli todella vahva, liekö olisi jo silloin pitänyt ymmärtää että miehessä on jokin vika kun perheen perustaminen ei käynyt pienessä mielessäkään? Nykyisen mieheni kanssa ajatus perheen perustamisesta vilahti ajatuksissa ensimmäisen kerran jo muutaman kuukauden yhdessä asumisen jälkeen. Hieman vanhoillisena ihmisenä päätin kuitenkin että asia on ajankohtainen vasta kun on tullut tahdottua.
Mies täytti toukokuussa 34vuotta. Oli kai tuokin päättänyt että jos oikeaa naista ei kohdalle osu, niin hän on sitten mieluummin yksin. Vauvakuume on vaivannut miestä ilmeisesti pidempään kuin minua, sillä hän oli se joka asia ensimmäisenä esiin otti.
Perhekokoonpano on tällä hetkellä seuraava: minä ja mies, koira ja kaksi kissaa. Miehen kanssa molemmilla vakituiset työt. Itse tulen isosti perheestä, olen nelilapsisen perheen vanhin tyttö, ikäjärjestyksessä toisiksi vanhin. Mies on oman perheensä ainokainen.
Häitä juhlittiin heinäkuussa. Viimeisen e-pillerin otin viime sunnuntaina, siihen loppuu sitten 14vuoden taukoamaton ehkäisy pillereillä. Jännä olo ja vatsanpohjassa muljahti. Mitenköhän tämä projekti tästä sitten lähtee etenemään? Onkohan allekirjoittaneella lainkaan kuukautiskiertoa ilman pillereitä? Ennen pillerien aloitusta kuukautiset tulivat ja menivät vähän miten sattui, joten hieman jännittää että miten nyt.
Ja kun olen suorittaja ja ikuinen peruspessimisti, niin mielessä vilahtaa jo nyt ett mitä jos meille ei tulekaan vauvaa? Tuntuu tällä hetkellä että ympäriltä tulee vain plussauutisia. Kateellinenko jo, vaikka ei olla ehditty edes aloittaa? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävitkö? Kerro toki millä mielin.