Sitten lähdettiin.

Voisi kai sanoa että olemme nyt virallisesti yrittämäisen alussa. Pakko sanoa että hiukan jännittää että kuinka tässä mahtaa käydä, käykö kuinkaan.

Viime viikko oli ns. pillerien väliviikko tyhjennys vuotoineen yms.. Jos vielä käyttäisin pillereitä niin tänään olisi alkanut taas uusi laatta. Vaan eipä ala enää. Resepti on loppu, pillerit on loppu, uusi elämänvaihe alkaa. Ja noh, onhan sitä sitten jo alotettu treenaamaankin tuota vauvantekoa ja aamupäivällä oli sopivasti molemmilla fiilikset kohdallaan. 

Saapi nähdä että onko allekirjottaneella sellanen asia olemassa kuin ovulaatio. Pillerit oli käytössä 14vuotta lähestulkoon tauotta, joten nyt ollaan vähän niin kuin uusilla vesillä kokonaan. Pitää opetella tuntemaan oman kroppansa kutinat uudella tavalla. 

Ja kun allekirjoittaneella on tapana suunnitella asioita eteenpäin.. Olenpa sitten liittynyt facebookissa ainakin kolmeen, jossen neljäänkin, lastenvaunujen myyntiryhmään. Innokkaimmin seurannassa on nuo Emmaljungan kirppikset. Tässäkin asiassa olen vähän samalla linjalla kuin aikaisemmin tänä vuonna morsiuspuvun kanssa, eli käytetty kelpaa kun siistejä saa maailmalta vaikka kuinka. Toki näihin nyt varmasti panostetaan vähän enemmän, kyseessä on sentään vähän pidemmän aikavälin sijoitus kun yhden päivän. :) Nuo miehen vanhat retrorattaat tuolta varastosta saavat siirtyä sitten mun vanhemmille kyläilyrattaiksi. 

Se on jotenkin jännä, kun miettii omia vanhempiaan. En yhtään osaa kuvitella että isää pitäisi kutsua papaksi. Kai siitä pappa sitten tulee, kun äiti on ilmoittanut olevansa mamma. Äidin mielestä hänellä on jo lapsenlapsia, ne vaan on kaikki karvaisia ja kulkee neljällä tassulla, niillekin hän on jo mamma. Mies varmaan on sitte isi lapselle, tai tuntuisi ainakin luontevimmalta omaan mieleen. Tiedä häntä, aika näyttää. 

Tämän tekstin jälkeen taidan muuttaa tämän blogin sitten julkiseksi, ehkä voin ajatella että olen päässyt vauhtiin. On sitten ihan toinen asia että lukeeko tätä kukaan (jos siellä joku on, jätä itsestäsi pieni merkki niin tiedän), pääasiassa kai tämä on sitä omaa ajatusten virtaa varten kuitenkin. 

Edelleen sitä välillä miettii että miten sitä on kehittynyt tähän pisteeseen. Minä, joka aina sanoin etten lapsia tähän maailmaan tee (tiedän, niitä ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan), olen nyt tässä pisteessä että saan olla mukana ryhmässä joka kierron loppupuolella jännittää alkavatko kuukautiset vai ei. Mieskin tuossa lasku että jos jo tästä ensimmäisestä kierrosta tärppäisi, ajoittuisi mahdollinen laskettu aika kesään. Varmaan aika lähelle hääpäivää jopa. 

Noooh, ei mennä asioiden edelle. Päivä kerrallaa, vaikka mopo meinaa kyllä keulia tosi herkästi. Mut hei, ehkä sitä vähän saa haaveilla? Ei ilmankaan oikein osaa olla. :)

-S-