KP3

Aivan niin, kaikista fiiliksistä ja tuntemuksista huolimatta kuukautiset alkoivat maanantai-illalla, eli kroppa on huijannut mua tässä muutaman viikon ihan miljoona-nolla.

Ja myönnettävä on. Pettymys on suuri, todella suuri. Ja nyt sitten omassa pikku päässä olen jo aivan varma siitä että meille ei lasta tule, että minä en voi lapsia saada. Mun pessimistin piirteeni korostuu tässä asiassa enemmän kuin koskaan ennen, ja se ahdistaa. Mietin tuossa itekseni että kuinka monta pettymystä mä jaksan ottaa vastaan ja koska on se hetki kun mä laitan viestiä tutulle ja turvalliselle mielenterveyshoitajalle ja totean et mä en jaksa tätä ilman et joku kuuntelee. En jaksa, enkä halua, kaikkea tätä kaverinikaan niskaan kaataa.

Tämä mun ahdistus tuntuu niin suurelta ja toisaalta niin naurettavalta. Yks kierto ja mä oon jo aivan varma et that's it. Mä en saa ikänä lapsia, se on vaan pyörii mun mielessä. Millainen epäonnistuja sitä ihminen onkaan.

Tähän kiertoon ostan ovistikut, haluan tietää että onko mulla sellanen ja jos on niin missä välissä. Ei varmaankaan siinä missä sen olevinaan viimeksi bongasin.

Voi mua. :(

Pitäis keskittyä muuhun. Mut tuntuu et kaikki muu on täysin turhan päivästä. En saa muuta mieleeni, se on aamulla eka ja illalla vika. Mä mietin vaan et ku oon näin vanhakin jo. Epäonnistumisen tunne on aina ollu niin iso osa mun elämää, olisin toivonu että edes tämä onnistuisi helposti, mutta ei näköjään. Aina saa hakata päätään seinään.

On kotona remonttia ja koiranpentu tulossa. Jaksais vaan miettiä niitä asioita, enkä vaan tätä. Mutta kun.. Ei päähän mene muuta.

En oo jaksanu miehellekään vielä puhua. Ehkä aikanaa.

Ajatuksia.

Monenlaisia ajatuksia.

Sitä miettii niin erikoisia juttuja että. Tilasin eilen Bola-korun, olen aina halunnut sellaisen. Ostin kerran ystävälle tuon korun, odotti esikoistaan silloin. Hän ei sitä koskaan ilmeisesti käyttänyt, itse ajattelin ainakin yrittää, jos vaan mahdollisuus tulee.

Olen tässä hiljaisina työiltoina löytänyt itseni erilaisista blogeista. Pääasiassa nuo blogit ovat käsitelleet lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja. Miksi niitä tulee luettua, en osaa aivan varmaksi sanoa. Ehkä osa itsestä haluaa muistutuksen siitä että tämä voi olla vaikea ja kivikkoinen tie ja joskus se saattaa päättyä myös umpikujaan. Yritän varmaan tänäänkin löytää uusia blogeja, aiheesta ja aiheen vierestä. Ehkä jopa rohkaistun johonkin kommentoimaankin, vähän sellaista elämänmerkkiä että hei olen täällä. Nyt tämä käy enemmän sellaisesta päiväkirjasta itselle kun lukijoita ei ole, ja ei, se ei edes haittaa. Taidan vain olla sellainen ihminen joka tarvitsee tällaisen kanava ajatusten purkamiseen, plussaa on jos joku haluaa niitä lukea. Tärkeintä on että tämä ajatusvirta saadaan kohdistettua jonnekin, johonkin.

Viime yö oli varsin erikoinen. Valvoin 2:15 asti. Mistä tiedän että kello oli juuri tuon verran; mies lähti töihin. Valvoin, pyörin ja yritin löytää asentoa. Tuntui kuin olisin ollut laskuhumalassa, maailma keinui, huimasi vaaka-asennossa. Mies lähti töihin, ja hyvin pian sen jälkeen tämä emäntä nukahti kissaherra kainalossa ja heräsin aamulla oman kellon soittoon. Kiire ei ollut sängystä ylös, mutta joku rytmi kai sentään.

Ja sain pitkästä aikaa myös kahviseuraa kun kaveri ilmaantui croisanttien kera aamukahville. Parasta.

-S-

Ja kroppa kiukuttelee..

Tai sitten se ei kiukuttele ja tää kaikki tarkottaa jotain. Tai sitten mä vaan haluan sitä plussaa ihan liikaa ja onnistun kuvittelemaan nämä kaikki tuntemukset ja muut. Muutamia ärsyttäviä juttuja listaan tähän kuitenkin, oli ne sitten kovan kuvittelun tuotosta tai ei, mutta ainakin se että tunnen ne, ei ole kuviteltua.

-röyhtäilyttää, siis aivan jatkuvasti sellasia pieniä, vähän puklautuksen tyyppisiä röyhyjä. Ärsyttävää
-ummetus, no voi kyllä kiitos vaan. Ei tarttis ollakaan.
-ripuli, noh, sen ummetuksen kaveriksi tuo tosiaan sopii varsin mainiosti. No thanks.
-viluttaa ja nenä vuotaa, joo, voihan se olla että oon vaan taas tulossa flunssaan.
-mahaan sattuu, on ku olis menkat tulossa. Vähän vihloo tuolta ja vähän täältä ja varsinkin alavatsaa jatkuvasti.
-ilmoja pitelee. Tuo ylempi mahavaivailu voi kyllä sitten johtua tästäkin. Meinaan kamala on ilmavaivat ihmisellä. Voi elämän kevät.

Menkkojen oletettu alku olis 12päivän päästä, jos kierto on siis sen noin 28päivää (epäilen tosin että ei ole, kun ei ollut sitä ennen pillereitäkään). Kamalan nopeesti on menny tää eka pilleritön kierto, ehkä se on menny siinä et ekat viikot pohti tuleeko ovulaatio ja millon, sit se on bongattu ja nyt taas vaan ollaan ja odotellaan.

Oon jo pidempään popsinu noita raskausajan vitamiineja. Alotin LadyVita Mamalla, mutta yhden facebook-ryhmän vertailun jälkeen siirryin MultiVitaan(?), hinta/laatusuhde puhutteli. En sitten koskaan muista et oliko se MultiVita tai MultiTabs, pitääkö kahden asian olla melkein saman nimisiä ihan ihmisten kiusaks?

Niin, oon taas töissä kun kirjottelen tätä. Kotona ei tuu vielä paljoo puhuttua mahdollisista oireista tai muista. Tuntuu et jos kertoisin, mies toivois liikaa ja negan kohdalla putois liian korkeelta. Mies on ikuinen optisimisti tämmösissä jutuissa, mua saa syyttää pessimistiks millon vaan koska sellanen oon ollu aina.

-S-

Ooooooo..

Ensimmäinen pilleritön kierto ja voin rehellisesti sanoa että ainakin tähän kuuhun ovulaatio bongattu. Olipas sellanen fiilis, mitä en muistanutkaan että tulee kroppaan. Paljon se 14vuotta vaikuttaa, kun elää hormooneilla ja pitää kropan niillä kurissa.

Ja voin sanoa että kyllä tuo ovulaatio käytettiin kyllä mahdollisimman hyvin hyödyksi. Aika sitten näyttää että menikö hukkaan vai tuliko tulosta. Olisi se kyllä ihme jos ekasta kierrosta ja ekasta ovulaatiosta jotain aikaiseksi saadaan.

Edelliseen lauseeseen viitaten. Saattaisin potea jopa vähän huonoa omatuntoa, koska tiedän monia pareja joilla raskautuminen on ollut vaikeaa, tai ehkä jopa mahdotonta. Miten minä sitten olisin niin etuoikeutettu että heti kolahtaisi? Tuntuisi jotenkin epäreilulta niitä muita kohtaan. Tiedän kyllä ettei oma onni ole muiden onnesta pois, mutta tulee sitä silti mietittyä välillä.

Noh, jos tästä sitten viikonlopun viettoon. Työviikko on pikku rypistystä vaille valmis ja mökkeilyä tiedossa huomenna.

Ja jos muita vauvoja ei ole tulossa, niin ensikuussa meille tulee pieni saksanpaimenneiti, innolla odotan laumaan lisäystä.

-S-

En mä ota stressiä..

.. sanoi rakas aviomies asiasta. Tulee jos on tullakseen.

Minä siinä samalla miettimään että eihän se nyt noin helppoa ole, ajatella vaan et tulee jos on tullakseen. Lottovoitosta ehkä voisi ajatella noin, koska siinä on yrittäjiä vähän useampi ja aina se aika ajoin johonkin osuu. Mutta että vauva.. Ei se ole niin yksioikoista.

Syksy nyt noin muutenkaan ei ole allekirjoittaneen vahvinta aikaa. Kaikki ja kaikkialla ärsyttää. Ainoa hyvä puoli syksyssä on se että saa luvalla poltella kynttilöitä ja joulu on asteen verran lähempänä. Kun vaan osaisi olla ajattelematta millaisen joululahjan itse haluaisi.

Töissä oli tänään pitkä päivä. Tuntuu että yritti sitä miten paljon tahansa, tai oli yrittämättä, niin joku osa on aina poikittain. Töissä käyminen on ihan puuta, onneksi sentään kivat työkaverit tasoittaa tilannetta. Ja mä tiedän, ei passais valittaa työpaikastaan kun isolla osalla ei ole sellaista ollenkaan. Tosin, onko se hyvä olla työpaikassa joka ahdistaa, vai ihan kotona vaan? Joskus sitä luulee ahdistuvansa hengiltä.

Takaisin sohvalle, telkkarin ja teemukin ääreen. Kaminassakin on tuli. Syksy se on. Se tulee aina, niin kuin talvikin on tullakseen.

-S-

Salaa.

Tuossa pohdin itsekseni että en halua kertoa kovin monelle ihmiselle että meillä yritetään.

Kaaso tietää ja muutama hieman kaukaisempi kaveri tietää. En tiedä onko mies vahingossa lipsauttanut asiasta myös allekirjoittaneen vanhemmille, se on niin innoissaan. Sanoinkin sitten että haluan pitää tämän hiljaisella profiililla, vähän kuten häätkin. En halua huudella ympäri kyliä että hei, me yritetään vauvaa!

Nuo facebookin lastenvaunukirpputorit saisi kyllä kieltää lailla. Päivät menee siellä könytessä, eikä sitten tule kyllä työn teostakaan yhtikäs mitään. Mutta, tiedänpä sitten jo että mitä rattailta vaadin ja mistä ne ostan. Kyllä ihmiset niin kivaa tavaraa myy vähän käytettynä ja puoleen hintaan. Tai alle. Taisin lärpättää tästä jo edellisellä kerralla, on vissiin pakkomielle kehittymässä.

Kännykässä on pitkään jo ollut tuollainen kalenteri joka laskee oletusarvoilla että milloin olisi ovulaatio ja milloin sitten pitäisi treenata. Huomaan että sitäkin seuraa tarkasti ja kaikki mahdollinen ja mahdoton siihen pitää merkata. En sitten tiedä että osuuko ovulaatio siihen mihin kalenteri laskee, tai onko sellaista edes tulossa. Mutta mukava se on pitää kirjaa että millaisia oloja on ollut ja mitä muuta.

Tuossa jo viikko takaperin oli kaiken maailman oloja. Töissä oksetti, villapaita tuoksu erikoiselta, lämmöt heitteli ja maha oli sekaisin. Meni ohi samalla kun kuukautiset alkoi. Mietinkin että voiko sitä haluta jotain jo niin paljon että kroppakin on sekaisin, tiesin kyllä etten ole raskaana kun pillerit oli silloin vielä kesken.

Kävin tuossa eilen myös ostamassa vitamiini syksyä vastaan. Kiepautin kuitenkin normaalivitamiinit hyllyyn ja nappasin matkaan Multivitan raskaus-vitamiinit. Hyvä se kai on varautua ja kun kerran vitamiineja pitää alotella niin otetaan nuo ja varmistetaan se foolihappo-politiikka samalla.

Nyt karkailee ajatus, ehkä palataan joskus toiste.

En kyllä vieläkään usko, että meillä yritetään vauvaa.

-S-