Joulu on ohi..

.. viimeinen rypistys vuotta 2016 jäljellä.

Joulu on tosiaan nyt juhlittu ja jos allekirjoittaneen vatsalta kysytään, on jo aikakin rajoittaa syömistä hiukan. Tuli kyllä kiskottua jouluruokaa, ihan kuin sitä olisi sitten taas nälässä seuraavan vuoden ja nyt pitää syödä varastoon.

Muutaman päivän tauko syömisissä ja sitten vielä vuoden vaihteen selättäminen. Itselle mukavinta tässä vaiheessa joulukuuta on tieto siitä että päivä on lähtenyt jo pidentymään ja kevättä kohti mennään. Toki tuota kevät-osiota en tänään juuri jaksa uskoa kun yön aikana on tullut lunta, kivasti näin joulun jälkeen ja sääennuste näytti että tammikuulla sitten vähän isommin jo pakastaa. Nyt allekirjoittanut voisi vaikka horrostaa tämän lopputalven.

Neiti kasvaa, oli ollut hurjan kilttikin kun sai niin paljon lahjoja. Onneksi sentään kaikkea hyödyllistä. Ryömimään on opittu, tai semmosena mittarimatona tuo menee paikasta toiseen. On hyvin harvoin siinä  mihin jätetään jos hetkeksi lähtee toiseen huoneeseen käymään. Soseita ollaan nyt syöty reilu kolmisen viikkoa ja hyvin tuntuvat uppoavan. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, tästä saatiinkin toisen syöntipäivän jälkeen muhkeat ihottumat, bataattia, porkkanaa ja omenaa sekä kerran kokeiltiin banaania. Näistä varsinkin bataatti ja porkkana on olleet jättimenestyksiä ja niitä varmaankin taas ohjelmaan otetaan kunhan kauppaan seuraavan kerran mennään.

Seuraava käynti kontrollissa osuukin sitten heti vuoden alkuun ja sitä tässä jo odotellaan mielenkiinnolla. Saadaan sitten suuntaa että lähteekö käynnit harvenemaan vai vieläkö pitää käydä kerran kuussa kontrollissa. Äidin mielipide on selkeä, harvemmin passaisi käydä, mutta sydämen kuntohan sen sitten loppuviimeen määrittää että miten jatketaan. Ei ole omissa käsissä se.

Mitäpä muuta. Myönnettävä on että huomaan ajoittain kärsiväni rehellisestä vauvakuumeesta. Tällaista ei ollut edes silloin kun tyttöä "tehtiin". Nyt huomaan jääväni tuijottamaan muiden ultrakuvia ja pohdin että olisi se mukava vielä kerran kokea se jännitys mikä ultraan mennessä tulee ja ne fiilikset kun ensimmäisen kerran näet pienen ihmisenalun. Tai edes sen miltä tuntui epäuskoisena katsoa sitä raskaustestiä että onko tuossa nyt sitten viiva vai viivan paikka, onko tämä vai ei.

Ehkä vielä joskus, ei ehkä kuitenkaan ennen kuin tyttö täyttää kolme. Ehkä. Ajatus olisi että tammikuussa käyn laitattamassa hormoonikierukan, sellaisen kolmen vuoden käyttöön sopivan. Saahan tuon pois sitten aiemmin jos tuntuu siltä että kuitenkin haluaisi.

Välillä sitä herää siihenkin että on mielessään pohtinut että mihin sitten laittaisi toisen lastensängyn ja miten sitä jaksaisi kahden kanssa. Tyttö on ollut sillä tavoin helppo ettei ole kärsinyt koliikista tai muistakaan vaivoista ja on kokoajan nukkunut yönsä hyvin; maksimimäärä herätyksiä on ollut 2. Kävisikö sitten minun tuurillani niin että toinen olisikin aivan päinvastainen? Tai ehkä sukukirous iskisi ja yhden sijasta tulisikin kaksi? Sitten sitä toteaa itselleen että nämä ei ole tämän hetken huolia ja jos joskus vielä tähän hommaan lähdetään niin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Nyt kuitenkin hetkeksi nauttimaan omasta ajasta kun tyttö on päiväunillaan. Ihanaa kun ei ole kiire yhtään minnekään ja mieskin palaa työn ääreen vasta huomenna.

Jos en enää tämän vuoden puolella ehdi/jaksa kirjoitella niin..

Ovista kohti?

Noniin, laiska mikä laiska niin oonpa tänkin jättänyt päivittämättä. Nyt iltavuorossa töissä on hiukan liikaa aikaa häärätä koneella ja puuhata omiaan. Kotona on täys remppa menossa, tai no, yks huone vaan mut tuntuu et koko talo on yhtä kaaosta täynnä. Jouluks ehkä valmis?

Kaks ovistikkua käyttäny tällä viikolla. Ensimmäisen käytin maanantaina eikä siinä näkynyt niin yhtään mitään, aivan tyhjä. Toisen käytin eilen. Ensin näytti että tyhjäksi se jää tämäkin, mutta muutamassa minuutissa testiin rupesi piirtymään viiva, ensin tosi hento mutta vahvistu ihan silmin nähtäväksi. Joo, mä tiedän ettei toi ole vielä virallinen ovisplussa kun viivat ei ollu tasavahvuset, mutta mun pienessä mielessä se tarkottaa jotain koska edellinen testi jäi tyhjäksi.

Tänään seuraava testi kehiin kun töistä pääsee. Eilen tosin jo peitto pistettiin heilumaan, kun eihän sitä koskaan tiedä vaikka olis just nyt.

Kävin työuupumustesteissä, ei mennyt ihan hirveen vahvasti. Siitä joskus myöhemmin lisää.

-S-

Ajatuksia.

Monenlaisia ajatuksia.

Sitä miettii niin erikoisia juttuja että. Tilasin eilen Bola-korun, olen aina halunnut sellaisen. Ostin kerran ystävälle tuon korun, odotti esikoistaan silloin. Hän ei sitä koskaan ilmeisesti käyttänyt, itse ajattelin ainakin yrittää, jos vaan mahdollisuus tulee.

Olen tässä hiljaisina työiltoina löytänyt itseni erilaisista blogeista. Pääasiassa nuo blogit ovat käsitelleet lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja. Miksi niitä tulee luettua, en osaa aivan varmaksi sanoa. Ehkä osa itsestä haluaa muistutuksen siitä että tämä voi olla vaikea ja kivikkoinen tie ja joskus se saattaa päättyä myös umpikujaan. Yritän varmaan tänäänkin löytää uusia blogeja, aiheesta ja aiheen vierestä. Ehkä jopa rohkaistun johonkin kommentoimaankin, vähän sellaista elämänmerkkiä että hei olen täällä. Nyt tämä käy enemmän sellaisesta päiväkirjasta itselle kun lukijoita ei ole, ja ei, se ei edes haittaa. Taidan vain olla sellainen ihminen joka tarvitsee tällaisen kanava ajatusten purkamiseen, plussaa on jos joku haluaa niitä lukea. Tärkeintä on että tämä ajatusvirta saadaan kohdistettua jonnekin, johonkin.

Viime yö oli varsin erikoinen. Valvoin 2:15 asti. Mistä tiedän että kello oli juuri tuon verran; mies lähti töihin. Valvoin, pyörin ja yritin löytää asentoa. Tuntui kuin olisin ollut laskuhumalassa, maailma keinui, huimasi vaaka-asennossa. Mies lähti töihin, ja hyvin pian sen jälkeen tämä emäntä nukahti kissaherra kainalossa ja heräsin aamulla oman kellon soittoon. Kiire ei ollut sängystä ylös, mutta joku rytmi kai sentään.

Ja sain pitkästä aikaa myös kahviseuraa kun kaveri ilmaantui croisanttien kera aamukahville. Parasta.

-S-

Ja kroppa kiukuttelee..

Tai sitten se ei kiukuttele ja tää kaikki tarkottaa jotain. Tai sitten mä vaan haluan sitä plussaa ihan liikaa ja onnistun kuvittelemaan nämä kaikki tuntemukset ja muut. Muutamia ärsyttäviä juttuja listaan tähän kuitenkin, oli ne sitten kovan kuvittelun tuotosta tai ei, mutta ainakin se että tunnen ne, ei ole kuviteltua.

-röyhtäilyttää, siis aivan jatkuvasti sellasia pieniä, vähän puklautuksen tyyppisiä röyhyjä. Ärsyttävää
-ummetus, no voi kyllä kiitos vaan. Ei tarttis ollakaan.
-ripuli, noh, sen ummetuksen kaveriksi tuo tosiaan sopii varsin mainiosti. No thanks.
-viluttaa ja nenä vuotaa, joo, voihan se olla että oon vaan taas tulossa flunssaan.
-mahaan sattuu, on ku olis menkat tulossa. Vähän vihloo tuolta ja vähän täältä ja varsinkin alavatsaa jatkuvasti.
-ilmoja pitelee. Tuo ylempi mahavaivailu voi kyllä sitten johtua tästäkin. Meinaan kamala on ilmavaivat ihmisellä. Voi elämän kevät.

Menkkojen oletettu alku olis 12päivän päästä, jos kierto on siis sen noin 28päivää (epäilen tosin että ei ole, kun ei ollut sitä ennen pillereitäkään). Kamalan nopeesti on menny tää eka pilleritön kierto, ehkä se on menny siinä et ekat viikot pohti tuleeko ovulaatio ja millon, sit se on bongattu ja nyt taas vaan ollaan ja odotellaan.

Oon jo pidempään popsinu noita raskausajan vitamiineja. Alotin LadyVita Mamalla, mutta yhden facebook-ryhmän vertailun jälkeen siirryin MultiVitaan(?), hinta/laatusuhde puhutteli. En sitten koskaan muista et oliko se MultiVita tai MultiTabs, pitääkö kahden asian olla melkein saman nimisiä ihan ihmisten kiusaks?

Niin, oon taas töissä kun kirjottelen tätä. Kotona ei tuu vielä paljoo puhuttua mahdollisista oireista tai muista. Tuntuu et jos kertoisin, mies toivois liikaa ja negan kohdalla putois liian korkeelta. Mies on ikuinen optisimisti tämmösissä jutuissa, mua saa syyttää pessimistiks millon vaan koska sellanen oon ollu aina.

-S-

Salaa.

Tuossa pohdin itsekseni että en halua kertoa kovin monelle ihmiselle että meillä yritetään.

Kaaso tietää ja muutama hieman kaukaisempi kaveri tietää. En tiedä onko mies vahingossa lipsauttanut asiasta myös allekirjoittaneen vanhemmille, se on niin innoissaan. Sanoinkin sitten että haluan pitää tämän hiljaisella profiililla, vähän kuten häätkin. En halua huudella ympäri kyliä että hei, me yritetään vauvaa!

Nuo facebookin lastenvaunukirpputorit saisi kyllä kieltää lailla. Päivät menee siellä könytessä, eikä sitten tule kyllä työn teostakaan yhtikäs mitään. Mutta, tiedänpä sitten jo että mitä rattailta vaadin ja mistä ne ostan. Kyllä ihmiset niin kivaa tavaraa myy vähän käytettynä ja puoleen hintaan. Tai alle. Taisin lärpättää tästä jo edellisellä kerralla, on vissiin pakkomielle kehittymässä.

Kännykässä on pitkään jo ollut tuollainen kalenteri joka laskee oletusarvoilla että milloin olisi ovulaatio ja milloin sitten pitäisi treenata. Huomaan että sitäkin seuraa tarkasti ja kaikki mahdollinen ja mahdoton siihen pitää merkata. En sitten tiedä että osuuko ovulaatio siihen mihin kalenteri laskee, tai onko sellaista edes tulossa. Mutta mukava se on pitää kirjaa että millaisia oloja on ollut ja mitä muuta.

Tuossa jo viikko takaperin oli kaiken maailman oloja. Töissä oksetti, villapaita tuoksu erikoiselta, lämmöt heitteli ja maha oli sekaisin. Meni ohi samalla kun kuukautiset alkoi. Mietinkin että voiko sitä haluta jotain jo niin paljon että kroppakin on sekaisin, tiesin kyllä etten ole raskaana kun pillerit oli silloin vielä kesken.

Kävin tuossa eilen myös ostamassa vitamiini syksyä vastaan. Kiepautin kuitenkin normaalivitamiinit hyllyyn ja nappasin matkaan Multivitan raskaus-vitamiinit. Hyvä se kai on varautua ja kun kerran vitamiineja pitää alotella niin otetaan nuo ja varmistetaan se foolihappo-politiikka samalla.

Nyt karkailee ajatus, ehkä palataan joskus toiste.

En kyllä vieläkään usko, että meillä yritetään vauvaa.

-S-