Pohdintoja.

Se on sellaista kun kuuluu facebookissa vauva-ryhmään. Alkaa miettiä kaikenlaisia asioita, verrata itseään hieman niihin muihin, vaikka normaalisti se ei ole tapana.

Vauva-ryhmässä olen huomannut että monet, jo odotuksen alusta, ovat täysin mukana asiassa. Pohtivat miltä tuntuu kun saa lapsen syliin ja miltä tuntuu olla äiti, tuntevat asiasta jonkun sortin innostusta. On hankittu jo kaiken maailman söpöjä potkupukuja ja mietitetty rattaita. Odotetaan innolla kuinka maha pullahtaa ja saadaan kertoa ihmisille ympärillä että meille tulee vauva. Halutaan jo saada se vauva "tuhisemaan" siihen viereen.

En taida kuulua noihin odottaviin äiteihin. Vaalin raskautta hiljaa itsekseni, en puhu asiasta juurikaan ääneen kenellekään.. Ajatus siitä että pitäisi kertoa asiasta ääneen, se ahdistaa, ei paljon mutta hieman. Nautin kun saan olla tämän kanssa vain kaksin, ei ihmisiä paapomassa vierestä. Pohdin usein että osaanko olla äiti, en meinaan juurikaan pysty kuvittelemaan itseäni äitinä. Useasti kuulen muissa keskusteluissa kuinka siihen äitiyteen sitten syttyy kun lapsi syntyy, mutta jos minulle ei käykkään niin. Jos osaan olla teknisesti äiti, olenhan sentään jo kaksi sisarusta kasvattanut, mutta se korvien väli ei ikinä tulekaan mukana. Jos jään kuitenkin etäiseksi, ehkä pelkään olevani vähän niin kuin oma biologinen äitini aikanaan.

Ei tätä tarvitse siis ymmärtää niin etteikö lapsi olisi haluttu ja ettenkö haluisi olla äiti tälle lapselle. Epäilen vain että löytyykö sitä ominaisuutta minusta sittenkään.

Epäilen, ja hieman uskonkin, että tuolla masennustaustalla on tekemistä tämän kanssa. En halua elätellä liian suuria haaveita asiasta sillä pelkään etten pysty niitä lunastamaan, vaikka ainoa joka sitä odottaa olen minä itse. Vain minä, ei kukaan muu.

Näin viime yönä unta synnytyksestä. Jostain syystä olin siinä ensin sairaalassa ja sitten jonkin ajan jälkeen todettiin että et sinä mitään synnytä, mene kotiin siitä. Herätessä oli hieman erikoinen olo.

Tunsin myös ensimmäiset liikkeet tuossa 17+6 illalla, nyt on 18+1. Painoin molemmilla kämmenillä alavatsaa ja vasenta kämmentä vasten tuntui kaksi muljahdusta, suunnilleen samalta paikalta mistä sydänäänet löytyivät edelliskerralla. Eli ehkä se olikin tuo pieni neiti, toivon ainakin niin.

-S-