Taas on yksi viikko kasassa. Vähemmän edessä näitä viikkoja kuin takana. Hurjaa.
Eipä tässä viikon sisään ole juuri kummempia tapahtunut, itse olen saanut sinniteltyä töissä vaikka se välillä käy enemmän työstä kuin työ itsessään.
Kevät on ihan tosissaan täällä, se hiukan virkistää mielialaa ja saa jaksamaan edes hitusen paremmin. Vaikka tottahan se on että maanantain ensimmäinen ajatus on että perjantaihin on vielä niiiiiiin paljon matkaa. Tämä viikko töissä tuntuu vielä jotenkin aiempaa pidemmältä kun tietää että yksi työkavereista on viimeistä viikkoa täällä, että perjantain jälkeen se ei sitten enää tule tänne töihin vaan pitää mennä ihan muualle että sen kanssa pääsee juttelemaan.
Toinen työkaveri irtisanoi itsensä ja onkin loput irtisanomisajastaan sairaslomalla. Jännä.
Äitiyspakkaus olisi postista noudettavissa, eilen tuli viesti. Piti se eilen vielä hakeakin, mutta perhevalmennuksen jälkeen aivot oli niin täynnä lässytyshöttöä ettei millään muistanut enää sitä oikeasti tärkeää asiaa. Jos tänään töiden jälkeen jaksais hakea sen pois sieltä ja illalla hypistellä miehen kanssa laatikkoa ja sen sisältöä.
Joo, tiedetään. Laatikko on kovasti poikaväreissä ja meille tulee tyttö. Tosin, itsellä on väreistä suurin mieltymys vihreisiin ja sinisiin väreihin, joten ehkä tämä tukee sitten osittain sitäkin, mene ja tiedä.
Tuleva kummitäti toi pinnasängyn sunnuntai-illalla. Siellä se makaa pitkin pituuttaan, palasina, yläkerran lattialla. Ehkä se kasaan vielä saadaan ennen elokuuta? Ehkä kesäkuussa? Eikös se sitten riitä?
Torstaina on mielenterveyshoitajan arviointi. Se sitten siirtyi viime viikosta kun hoitajalle iski kevään vakiokalustoon kuuluva flunssa. Noh, tällä viikolla katsotaan sitten että millasia pisteitä ropisee testeistä.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävitkö? Kerro toki millä mielin.