Enpäs ole aikoihin käynytkään. Ehkä liikaa kaikkea tapahtunut tässä välissä.
Mutta paksusti aletaan voimaan hiljalleen, tai ainakin tämä on kohta mahdotonta tarkkasilmäisimmiltä salata.
Lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavaa on tapahtunut.
Tammikuussa käytiin NT-ultrassa, lopputulos oli se mitä kukaan ei ikinä halua kuulla. Turvotus oli 4,1mm, eli normien mukaan paljon. Tästä seurasi suoraan lähete TYKSin äitiyspolille istukkanäytteen ottoon. Paniikkia lisäsi kätevästi vielä se että verikokeen kanssa yhdisteläseulan riskiluku Downille oli 1/5. Ei siis voinut mitenkään fiiliksiä kehua.
Ensimmäinen käynti TYKSissä oli pommi. Istukka oli kuulemma liian ohut, eikä punktiota voitu ottaa. Hieman suututti ja ärsytti kun matkaa kuitenkin suuntaansa on tunti. Lääkärikin oli vähän kuivahko, joten suuhun jäi todella paha maku.
Toinen käynti helmikuun alussa oli lopulta onnistunut. Tällä kertaa vastassa oli mitä ihanin lääkäri ja punktiokin onnistui hienosti. Muksu liikuskeli ultrassa ja vastasi tuolloin ihan viikkojaan kaikilta mitoiltaan. Niskaturvotus näkyi edelleen, mutta ei ollut pahentunut tai levinnyt mihinkään suuntaan.
Tästä alkoikin sitten se odotus. Infona oli että soittavat perjantaina tai seuraavana maanantaina jos jotakin löytyy, muussa tapauksessa kirje tulee postissa.
Perjantai oli pitkä, mutta puhelin pysyi hiljaa. Miehen optimistisuus kävi hermoille, ei voi sanoa että kaikki on hyvin kun kumpaankaan suuntaan ei voi olla varma. Suutuinkin pariin otteeseen. Maanantaina töissä ehdittiin juuri yli puolen päivän kun puhelimen näyttöön ilmestyi täysin vieras puhelinnumero, sydän vajosi vatsaan. Arvasin, tiesin, tää oli tässä.
Puhelimen toisessa päässä mukava lääkäri TYKSin perinnöllisyysklinikalta. Asian kanssa ei jahkailtu vaan ensimmäinen lause esittelyn jälkeen oli että "sieltä testeistä löytyi teidän tytöltä Turnerin oireyhtymä.." Ensimmäinen ajatus oli että mikäs se semmoinen on. Lääkäriltä lyhyt selvitys asiasta ja kutsu tulla taas kerran käymään TYKSin mäellä, alkaa tulla mäki tutuksi hiljalleen.
Alkushokin jälkeen tuli tutina. Sitten uteliaisuus ja sen jälkeen tutkiminen. Mikä se on se Turnerin oireyhtymä. Netti kertoi paljon ja asiallisesti. Olo keveni huomattavasti ja varmuus ja jonkinlainen rauhallinen olo tuli heti. Tiesin samoin tein että kun tyttö on jo tänne asti päässyt (Turnerit menevät normaalisti kesken lähes heti), niin tyttö saa syntyä. Tässä ei ole tulossa mitään minkä kanssa ei pärjättäisi, yhdessä miehen kanssa.
Meille tulee pieni ja pippurinen prinsessa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävitkö? Kerro toki millä mielin.