tiistai 21. kesäkuuta 2016

33+0, 4viikkoa täysiaikaiseen.

Saavuin taas, ilman sen kummempaa asiaa. :)

Noh. On meillä sen verran edistytty että viime viikolla kotiutui sekä turvakaukalo että lauantaina lopulta vaunutkin. Eli isoimmat hankinnat on nyt sitten tehty ja voi rauhassa keskittyä enää siihen pikku juttuihin hommailuun sitten vaan. Turvakaukalo on uuden uusi, tämä malli ja väri:

Rattaiksi valikoituvat sitten tämän mallin Emmaljungat. Väri ei ole ihan sama kuin kuvassa, jonka julmasti ryöstin netistä, vaan enemmän sellaiseen ruskeaan/kupariin/vihreään taittavat. Vähän hankala ottaa väriin kantaa kun joka valossa ne näyttää hiukan erilaisilta. :D

Odotus-appi tänään kettuili toteamalla että ei mene enää kauaa. No jaa, ihan tarpeeksi kauan ja silti turhan vähän aikaa.

TyöTJ tämän päivän jälkeen 8. Ihmeen hitaasti aika menee kun odottaa että jokin vain loppuisi. Noh, odottavan aika on tunnetusti pitkä ja blaa blaa..

Viime viikolla neiti aiheutti jo sydämen tykytyksiä kun vietti muutaman päivän lähes täydellistä hiljaiseloa. Jouduin tekemään jopa ihan muutamat liikelaskennat jotta sain pään rauhoittumaan. Tällä viikolla moiseen ei ole tarvinnut alkaa, on sen verran riittänyt tuota vilskettä mahassa. Ja jotenkin, varsinkin kun ajelee Kuplalla niin neiti innostuu entistä enemmän.

Epäilen tosin että tuo hiljaisuus johtui kääntymisestä. Toivon ja hiljaa haluan uskoa että neiti tuossa välissä kääntyi jo raivotarjontaan ja että tämä todetaan myös viikon päästä ultrassa. Fingers crossed että fiilikset pitää paikkansa.

Viikon päästä ultra. Sitä tässä jo odotellaan. Omalla tavallaan ihan mukavaa että meille on näitä siunaantunut näinkin paljon, vaikka syy niille nyt ei ehkä se mukavin olekaan. Tosin, aina kiva tietää että kirppu jaksaa hyvin eikä mitään valtavaa yllätystä ole tulossa mistään suunnasta.

Työkaverin kanssa täällä haihatellaan näitä odotusjuttuja. Ihan mukava että on tässä lähelläkin joku jolle asioista jutella. Mutta mä alan hiljalleen kaipaamaan mun kroppaa, siis sitä kontrollin tunnetta mikä on omasta kehosta. Mä haluan nukkua mahallani ja mä haluan käydä koiran kanssa lenkillä ilman että happi loppuu ja joka sadalla metrillä supistaa. Mä haluan saada tavarat lattialta ilman että se vaatii sirkustemppuja Finlandian verran. Riittäis jo.

*S*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kävitkö? Kerro toki millä mielin.