Lipsahdus, laiskuus. 31+2

Olin tiistaina laiska enkä jaksanut edes avata blogia vaikka normaalisti on tasaviikolta tullut jotain runoiltua. Nyt vaan ei ollut potkua yhtään.

Tiistaina neuvolassa kaikki hyvin. Neiti liikkuu ja SF-mitta hyörii jossain kuussa ja marsissa ilmeisesti, onneksi kokoseurantaa tehdään jo muutenkin niin eipä tuohon juuri puututtu. Ja voipi hyvin olla että neiti on siellä selkä kaarella eteenpäin edelleen niin nostaa SF-mittaa tuntuvasti jo sitä kautta.

Verenpaineet oli asettunu ja nyt kun kelit on viilenneet niin olen saanut jalatkin takaisin, ei enää norsun tossuja siis, jipii. :)

Äitiyslomaan on vajaa kuukausi. Ihan uskomattoman äkkiä se aika vaan kuluu. Tiistaina varattiin jo loppuraskauden lääkärineuvola, tuntuu hurjalta kun vastahan sitä plussattiin ja nyt jo ollaan tässä pisteessä. Älytöntä tosiaan.

Töissä jaksaa vähän niin ja näin. Taitaa olla henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti. Enköhän mä tässä yritä olla tämänkin kuukauden kunnialla töissä, viime kuun onnistuin olemaan sairaslomatta. Johtuu varmaan hyvin pitkälti siitä että oltiin osa kuuta ilman esimiestä niin uskalsi töissäkin ääneen hengittää.

Rattaat. Turvakaukalo. Edelleen ostamatta. En tosin edelleenkään pidä kiirettä kun rattaita tarvitaan vasta kun neiti on kasvanut vähän isommaksi ja turvakaukaloakin kun ollaan kotiin lähdössä. Ei niitä vielä siis mihinkään tarvita joten miksi vielä ottamaan niitä nurkkiin? Vaikka oishan ne kivatkin. Varsinkin kaukalon kanssa hääräämistä olisi ihan kiva ennalta kokeilla ettei sitten ihan hanurilleen mene kun pitäisi osata oikeasti käyttää. :)

Sain vielä yhden käynnin mun lemppariterkalle. Hän halusi kovasti tietää että miten juhannuksen jälkeinen ultra on mennyt, niin otettiin heti seuraavaan päivään sitten neuvola-aika. On se vaan tietyllä tavalla haikeeta kun A vaihtaa työpaikkaa ja meillä jää tämä matka ihan hitusen vajaaksi. Ihan paras terkka on ollut koko matkan tähän asti, saas nähdä millainen on seuraava. 

A:n kanssa jo hiukan juteltiin synnytyksestä samalla kun käytiin iPanan esitietolomake läpi. Ei oikein vielä tässä vaiheessa ole ajatuksia asiasta, en tosin elättele myöskään paljoa toiveita kun en osaa yhtään ajatella mitä on tulossa. Mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä olisi haave päästä, mutta en kieltäydy epiduraalista tai ilokaasusta jos tuntuu siltä että ilman ei pärjää. Ja jos menee sektioksi niin ei voi mitään, se on sitten niin ja neidin tilanteen mukaan mennään.

Osallistutaan myös vasseu:n tutkimuksiin erilaisista perinnöllisistä sairauksista jotka voidaan havaita tässä vaiheessa pienestä verinäytteestä ja ottaa hoidettavaksi. Kun taas muutoin niitä sitten joutuu aikuisiällä metsästämään jos alkaa näyttää että jotakin on. Eipä tuommoisesta minun mielestä haittaakaan ole. Taitaa hyöty olla haittaa suurempi.

Vauvaryhmässä on syntynyt pieniä ihmeitä tässä kesäkuun alussa oikein vauhdilla. Sitä jo hiukan itsekin alkaa olemaan valmis siihen että tämä odottaminen loppuisi ja vaihdettaisiin sitten toiseen tyyliin. Aina välillä pohtii että tulisipa neiti nyt edes hieman etuajassa, ei tarvitsisi ihan sinne 9.8 asti odottaa, heinäkuussa saa jo tulla. :) Se 37+0 osuu muistaakseni viikolle ennen hääpäivää.

 17 työpäivää enää ennen äitiyslomaa. Jaksaa jaksaa. *huoh*

-S-