Se on tuo TJ:n laskeminen näköjään edelleen verissä. Jäänyt varmaankin päälle tuosta kaukaisuudessa olleesta inttivuodesta. Välillä sitä on kovasti kateellinen miehelle kun se juoksee tuolla Maakunta komppanian mukana kertaamassa, aina niitä juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo että mitähän hittoa minä tein kotona kun tuo oli metsässä rymyämässä. Vielä se lähden minäkin, uskokaa pois. Kuntoa pitänee tosin ensin vähän kohottaa, terveisin lapamato sohvalla.
Vappu meni ja oli ihan huisin hauskaa hyvällä porukalla. Istuttiin iltaa ja vapun päivänä käytiin rompetorilla kääntymässä. Kelit suosi, oikein epätyypillinen vappukeli.
Tänään menossa tosiaan 26+0. Mitenkä aika meneekin näin äkkiä olevinaan. Toukokuu on hyvässä vauhdissa ja äitiyslomaan 8viikkoa matkaa. Niin lähellä ja silti niin kaukana. Töissä julkaistiin tänään kesälomalistat, oman nimen kohdalla näkyi tyhjää sillä ilmoitin pitäväni loman vasta äitiysloman jälkeen; hinku olla tytön kanssa kotona hieman pidempään. Plus puljaaminen rahan kanssa on helpompaa kun tulee sitten lomalta paluu rahoja yms kun joskus saapuu takaisin, edes hetkeksi.
Neitokaiselle tulee shoppailtua vähän väliä kaikkea pientä ja ei ehkä niin tärkeää. Nyt ostin pannan, ajatuksena että sitten ristiäisiin nimen annon jälkeen neiti saa päähän pannan ja päälle nätin mekon. Miten sitä ihminen ajatuksissaan on jo noin kaukana asioissa, vaikka ei tämä pieni ihmisen alku ole edes ehtinyt maailmaankaan vielä. Vähän sama ajatus kai tässä, kuin häissäkin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Isäntä tuossa totesi että hankittaisi ennemmin ne turvakaukalot ja rattaat kuin tuollaisia härpäkkeitä. Noh, ehkä tulevasta tilistä saisi jo sen turvakaukalon hankittua, toivottavasti ainakin. Silloin kuitenkin juostaan jo viikoilla 27+6 kun seuraavaksi Turkuun suunnataan. Ollaan siis menossa sinne kasvukontrolliultraan tuossa kuun puolivälissä.
Ensiviikolla neuvola pitkästä aikaa. Mukava mennä sinne vähän näyttämään pitkää nenää. Vähän kinattiin terkan kanssa kun tuo paastosokeri ennen raskautta oli 4.3 ja terkka olikin sitä mieltä että ei voi pysyä tuossa kun kropassa kaikki muuttuu. No, kappas, se oli edelleen sen 4.3 eli ei muutosta ja muutenkin kaikki hienosti, edelleen siitä vähän polleena olen.
Viime päivät mielessä on liikkunut tuo että ketkä kaikki haluan synnytysvuodeosastolle neitiä katsomaan ja ketkä kaikki Turussa sinne oikeasti edes pääsee. Perhehuonetta tuskin haluan, saa mies mennä yöksi kotiin koiran luo ja viedä vauvantuoksuisen rätin kotiin. Hiukan jännittää että miten tuo pentukoheli osaa olla vauvan kanssa, mutta ei kai sitäkään kannata etukäteen jännittää, aika näyttää.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävitkö? Kerro toki millä mielin.