27+0, esitietolomake

Taas jälleen kerran on viikko raskautta takana.

Tänään, kuten jo muutamana tasaviikkona ja niiden tiistaipäivänä, oli neuvola. Siellä oli kaikki hyvin; sf-mitta pyyhkii hiukan yläkäyrän yläpuolella mutta johtunee siitä etten itse mikään solakka silakka ollut alkujaankaan ja vielä vähemmän nyt. Niistä sokerirasituksen tuloksista ei ollut terkalla muuta sanottavaa kuin että hyvät on arvot joka tunnilla, ei mitään riman hipomisia vaan ihan selkeet toimivat arvot.

Verenpaineet oli hyvät, ensin tietty taas ihan mitä sattui kun terkka oli samassa huoneessa. Heti kun terkka lähti muihin puuhiin, niin paineet laski sille samalle tutulle tasolle mitä ne on olleet alusta asti. Hb oli tullut alas päin, alkujaan oli 150 ja nyt 133. Tämän hetkinen luku on sitä mitä monella muulla on noin niin kuin normaalisti, eli ei tarvitse alkaa tankkaamaan rautaa ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Sain täytettäväksi esitietolomakkeen netissä. Tuntuu jotenkin hurjalta että nyt ollaan jo tässä pisteessä että pitää tuo täyttää valmiiksi ja ensi kerralla se katsotaan läpi vielä neuvolassa ja sen jälkeen se lähtee Tyksin suuntaan. Ja seuraava neuvola onkin sitetn 31+0, taas yksi tiistai. Sen jälkeen eteen onkin tulossa sitten neuvolalääkäri toisen kerran ja alkaa hiljalleen se parin viikon välein ravaaminen tuolla neuvolassa. Kai se on joku hätäkastenimikin keksittävä, kun meidän neidin saa kyllä kastaa.

Pääsinpä tänään puhaltamaan häkämittariinkin. Eipä olisi pakko ollut, mutta halusin kokeilla että millanen vempele se oikein on kun ihan lehdessäkin uutisoitiin. Eipä se kummonen, paljoa alkometristä eronnut, mitä nyt mittaili aivan eri asioista. :) Kone jossa putki ja johon piiiiiiiitkä puhallus.

Ensi maanantaina sitten kasvukontrolli Tyksissä. Onhan se kiva päästä neitiä katsomaan piiiiitkästä aikaa. Sen jälkeen suunta kirppareille ja Myllyyn, laatuaikaa miehen kanssa, tai niin sitä ainakin voisi kuvitella.

Sitä kun kuvitteli että tämä kesä menisi ilman mitään sen kummempia kissanristiäisiä, ettei tarvitsisi enempiä miettiä mitä päälleen pukee. Mutta ei, eihän se nyt niin mene ei. Tuttavapariskunnan esikoisen konfirmaatio ensi kuussa, tuhannen tulimmainen paniikki että mitä sinne kuuluu päälle laittaa ja mitä tämmösen norsun ruhon päälle edes voi laittaa. Etsinnässä siis siistit mustat ja kevyet housut sekä siisti juhlapaita, hameen päätin hylätä kuitenkin liian telttamaisena ratkaisuna.

Jos sitä sitten taas työn ääreen. Taidan palailla langalle sitten viimeistään taas ensi tiistaina kun on selvitty tuosta Turun reissusta kunnialla läpi taas kerran.

-S-