Taas täynnä yksi viikko odotusta, näin niitä vaan kertyy.
Tänään tulee itsellä täyteen 29 auringonkiertoa, eli syntymäpäivä on tänään ja töihin tuloa lukuunottamatta päivä on ollut aikalailla täydellinen. Aamulla sain makailla sängyssä rauhassa kun mies lähti puutalkoisiin maalle ja vei koiran mennessään, makailin siis vain ilman kiirettä mihinään päin. Puolilta päivin suuntasin vielä jalkahoitoon ja rentouduin siellä koko 1,5h. Melkeinpä nukahdinkin siihen tuoliin muutaman kerran.
On se vaan niin mahtavaa kun joku leikkaa ja lakkaa kynnet kun aina ei meinaa itse enää ylettyä niihin. :D
Neidin liikkeet on rauhottumaan päin. Eilen illalla tosin tunsin kun neiti ilmeisesti otti ja kääntyi ympäri, tai ainakin vaihtoi puolta oikealta kyljeltä vasemmalle. Jännä tunne. Laskeskelin liikkeet ja kyllä sieltä tuli jopa puoleen tuntiin tuo 10 liikettä, että kyllä siellä menoa piisaa. Viikonlopun neiti ottikin rauhallisemmin ja liikkeitä ei oikeastaan juuri tuntunut, nyt kun tulin taas töihin istumaan niin kyllä sieltä taas monoa tulee ihan kiitettävästi. Jännä ajatella että muutama kuukausi ja neiti on jo täällä. Hui kamala.
Välillä sitä edelleen pohtii että mitä ihmettä tässä ollaan tekemässä. Että minustako äiti ja mitä jos en osaakkaan olla äiti. Jos en saa mitään sellaista äidillistä heräämistä kun lapsi syntyy vaan olen edelleen vähän etäinen? Kaikki sanoo että kyllä siihen herää, mutta mitä jos ei ? Tiedän kyllä miten kaikki toimii ja miten vauvoja hoidetaan, mutta mitä jos se tunnepuoli jää uupumaan kokonaan, enhän koskaan edes ajatellut että perustaisin perheen.
Sanokaa nyt joku että panikointi on ihan normaalia ja että kyllä tässä pärjätään.
Kummitädiltä saatiin sitteri pitkäaikaseen lainaan, sieltä pöllähti oikein pätevä BB:n sitteri meille. Samalla saatiin kummitädin äidin ompelema lämpöpussi ja matkahoitoalusta. Ihan mahtavaa, kyllä sitä tietää että oikein on valinnut ihmiset ympärilleen.
Noh, jos keskittyisi välillä työntekoonkin.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävitkö? Kerro toki millä mielin.