Joulu on tosiaan nyt juhlittu ja jos allekirjoittaneen vatsalta kysytään, on jo aikakin rajoittaa syömistä hiukan. Tuli kyllä kiskottua jouluruokaa, ihan kuin sitä olisi sitten taas nälässä seuraavan vuoden ja nyt pitää syödä varastoon.
Muutaman päivän tauko syömisissä ja sitten vielä vuoden vaihteen selättäminen. Itselle mukavinta tässä vaiheessa joulukuuta on tieto siitä että päivä on lähtenyt jo pidentymään ja kevättä kohti mennään. Toki tuota kevät-osiota en tänään juuri jaksa uskoa kun yön aikana on tullut lunta, kivasti näin joulun jälkeen ja sääennuste näytti että tammikuulla sitten vähän isommin jo pakastaa. Nyt allekirjoittanut voisi vaikka horrostaa tämän lopputalven.
Neiti kasvaa, oli ollut hurjan kilttikin kun sai niin paljon lahjoja. Onneksi sentään kaikkea hyödyllistä. Ryömimään on opittu, tai semmosena mittarimatona tuo menee paikasta toiseen. On hyvin harvoin siinä mihin jätetään jos hetkeksi lähtee toiseen huoneeseen käymään. Soseita ollaan nyt syöty reilu kolmisen viikkoa ja hyvin tuntuvat uppoavan. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, tästä saatiinkin toisen syöntipäivän jälkeen muhkeat ihottumat, bataattia, porkkanaa ja omenaa sekä kerran kokeiltiin banaania. Näistä varsinkin bataatti ja porkkana on olleet jättimenestyksiä ja niitä varmaankin taas ohjelmaan otetaan kunhan kauppaan seuraavan kerran mennään.
Seuraava käynti kontrollissa osuukin sitten heti vuoden alkuun ja sitä tässä jo odotellaan mielenkiinnolla. Saadaan sitten suuntaa että lähteekö käynnit harvenemaan vai vieläkö pitää käydä kerran kuussa kontrollissa. Äidin mielipide on selkeä, harvemmin passaisi käydä, mutta sydämen kuntohan sen sitten loppuviimeen määrittää että miten jatketaan. Ei ole omissa käsissä se.
Mitäpä muuta. Myönnettävä on että huomaan ajoittain kärsiväni rehellisestä vauvakuumeesta. Tällaista ei ollut edes silloin kun tyttöä "tehtiin". Nyt huomaan jääväni tuijottamaan muiden ultrakuvia ja pohdin että olisi se mukava vielä kerran kokea se jännitys mikä ultraan mennessä tulee ja ne fiilikset kun ensimmäisen kerran näet pienen ihmisenalun. Tai edes sen miltä tuntui epäuskoisena katsoa sitä raskaustestiä että onko tuossa nyt sitten viiva vai viivan paikka, onko tämä vai ei.
Ehkä vielä joskus, ei ehkä kuitenkaan ennen kuin tyttö täyttää kolme. Ehkä. Ajatus olisi että tammikuussa käyn laitattamassa hormoonikierukan, sellaisen kolmen vuoden käyttöön sopivan. Saahan tuon pois sitten aiemmin jos tuntuu siltä että kuitenkin haluaisi.
Välillä sitä herää siihenkin että on mielessään pohtinut että mihin sitten laittaisi toisen lastensängyn ja miten sitä jaksaisi kahden kanssa. Tyttö on ollut sillä tavoin helppo ettei ole kärsinyt koliikista tai muistakaan vaivoista ja on kokoajan nukkunut yönsä hyvin; maksimimäärä herätyksiä on ollut 2. Kävisikö sitten minun tuurillani niin että toinen olisikin aivan päinvastainen? Tai ehkä sukukirous iskisi ja yhden sijasta tulisikin kaksi? Sitten sitä toteaa itselleen että nämä ei ole tämän hetken huolia ja jos joskus vielä tähän hommaan lähdetään niin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Nyt kuitenkin hetkeksi nauttimaan omasta ajasta kun tyttö on päiväunillaan. Ihanaa kun ei ole kiire yhtään minnekään ja mieskin palaa työn ääreen vasta huomenna.
Jos en enää tämän vuoden puolella ehdi/jaksa kirjoitella niin..
