Tullut tavaksi näköjään kirjoittaa aina tiistaisin kun viikot vaihtuu.
Männä viikkoon ei oikein ihmeempiä kuulukaan. Perheauto on ollut huollossa ja kotihuollossa ja samalla on yritetty vanhemmilla laittaa paikkoja kuntoon pikkuveljen valmistujaisia varten. Ja tämä kävi parturissa kerittävänä. Pientä luksusta arkeen.
Pieniä turvotuksia esiintyy ajoittain, jalat varsinkin näyttää välillä tosi hurjilta iltaisin. Pystyyn nostaminen ja kylmägeeli on saanu jalat palautumaan suhteellisen normaaleiksi. Eilen kuitenkin kiristeli käsiäkin sen verran että päädyin ottamaan neuvolaan yhteyttä että jos kuitenkin katsottais ne paineet ja proteiinit, varmuuden vuoksi. Veikkaanpa kyllä että turvotukset johtuu ihan suoraan tästä kesäkelistä.
Suoraan sanoen sitä on välillä täysin valmis jo synnyttämään tämän pienen ihmisen, vaikka tietäähän sen ettei vielä ole lähellekään aika. Äidin kanssa tosin eilen juteltiin, oli sekin sitä mieltä että tuskin laskettuun aikaan asti odotuttaa, että heinäkuulle se saapuminen varmaankin ajoittuu.
Parin viikon päästä pääsee kaukalo-ostoksille. Ja ne rattaa. Ja kaikki. Tuntuu että kaikki puuttuu ja toisaalta et kaikkee on hirveesti liikaakin jo. Onneksi sentään hankintoja voi tehdä sitä vauhtia kun neiti kasvaa ja näkee että mitä ihan oikeasti tarvitaan.
Tämä oli tällä kertaa tällainen "olen hengissä"-oksennus. Ei mulla mitään asiaa ollut, ei itselle eikä muille. :)
-S-
tiistai 31. toukokuuta 2016
tiistai 24. toukokuuta 2016
29+0, bloggaajan syntymäpäivä
Taas täynnä yksi viikko odotusta, näin niitä vaan kertyy.
Tänään tulee itsellä täyteen 29 auringonkiertoa, eli syntymäpäivä on tänään ja töihin tuloa lukuunottamatta päivä on ollut aikalailla täydellinen. Aamulla sain makailla sängyssä rauhassa kun mies lähti puutalkoisiin maalle ja vei koiran mennessään, makailin siis vain ilman kiirettä mihinään päin. Puolilta päivin suuntasin vielä jalkahoitoon ja rentouduin siellä koko 1,5h. Melkeinpä nukahdinkin siihen tuoliin muutaman kerran.
On se vaan niin mahtavaa kun joku leikkaa ja lakkaa kynnet kun aina ei meinaa itse enää ylettyä niihin. :D
Neidin liikkeet on rauhottumaan päin. Eilen illalla tosin tunsin kun neiti ilmeisesti otti ja kääntyi ympäri, tai ainakin vaihtoi puolta oikealta kyljeltä vasemmalle. Jännä tunne. Laskeskelin liikkeet ja kyllä sieltä tuli jopa puoleen tuntiin tuo 10 liikettä, että kyllä siellä menoa piisaa. Viikonlopun neiti ottikin rauhallisemmin ja liikkeitä ei oikeastaan juuri tuntunut, nyt kun tulin taas töihin istumaan niin kyllä sieltä taas monoa tulee ihan kiitettävästi. Jännä ajatella että muutama kuukausi ja neiti on jo täällä. Hui kamala.
Välillä sitä edelleen pohtii että mitä ihmettä tässä ollaan tekemässä. Että minustako äiti ja mitä jos en osaakkaan olla äiti. Jos en saa mitään sellaista äidillistä heräämistä kun lapsi syntyy vaan olen edelleen vähän etäinen? Kaikki sanoo että kyllä siihen herää, mutta mitä jos ei ? Tiedän kyllä miten kaikki toimii ja miten vauvoja hoidetaan, mutta mitä jos se tunnepuoli jää uupumaan kokonaan, enhän koskaan edes ajatellut että perustaisin perheen.
Sanokaa nyt joku että panikointi on ihan normaalia ja että kyllä tässä pärjätään.
Kummitädiltä saatiin sitteri pitkäaikaseen lainaan, sieltä pöllähti oikein pätevä BB:n sitteri meille. Samalla saatiin kummitädin äidin ompelema lämpöpussi ja matkahoitoalusta. Ihan mahtavaa, kyllä sitä tietää että oikein on valinnut ihmiset ympärilleen.
Noh, jos keskittyisi välillä työntekoonkin.
-S-
Tänään tulee itsellä täyteen 29 auringonkiertoa, eli syntymäpäivä on tänään ja töihin tuloa lukuunottamatta päivä on ollut aikalailla täydellinen. Aamulla sain makailla sängyssä rauhassa kun mies lähti puutalkoisiin maalle ja vei koiran mennessään, makailin siis vain ilman kiirettä mihinään päin. Puolilta päivin suuntasin vielä jalkahoitoon ja rentouduin siellä koko 1,5h. Melkeinpä nukahdinkin siihen tuoliin muutaman kerran.
On se vaan niin mahtavaa kun joku leikkaa ja lakkaa kynnet kun aina ei meinaa itse enää ylettyä niihin. :D
Neidin liikkeet on rauhottumaan päin. Eilen illalla tosin tunsin kun neiti ilmeisesti otti ja kääntyi ympäri, tai ainakin vaihtoi puolta oikealta kyljeltä vasemmalle. Jännä tunne. Laskeskelin liikkeet ja kyllä sieltä tuli jopa puoleen tuntiin tuo 10 liikettä, että kyllä siellä menoa piisaa. Viikonlopun neiti ottikin rauhallisemmin ja liikkeitä ei oikeastaan juuri tuntunut, nyt kun tulin taas töihin istumaan niin kyllä sieltä taas monoa tulee ihan kiitettävästi. Jännä ajatella että muutama kuukausi ja neiti on jo täällä. Hui kamala.
Välillä sitä edelleen pohtii että mitä ihmettä tässä ollaan tekemässä. Että minustako äiti ja mitä jos en osaakkaan olla äiti. Jos en saa mitään sellaista äidillistä heräämistä kun lapsi syntyy vaan olen edelleen vähän etäinen? Kaikki sanoo että kyllä siihen herää, mutta mitä jos ei ? Tiedän kyllä miten kaikki toimii ja miten vauvoja hoidetaan, mutta mitä jos se tunnepuoli jää uupumaan kokonaan, enhän koskaan edes ajatellut että perustaisin perheen.
Sanokaa nyt joku että panikointi on ihan normaalia ja että kyllä tässä pärjätään.
Kummitädiltä saatiin sitteri pitkäaikaseen lainaan, sieltä pöllähti oikein pätevä BB:n sitteri meille. Samalla saatiin kummitädin äidin ompelema lämpöpussi ja matkahoitoalusta. Ihan mahtavaa, kyllä sitä tietää että oikein on valinnut ihmiset ympärilleen.
Noh, jos keskittyisi välillä työntekoonkin.
-S-
tiistai 17. toukokuuta 2016
28+0, kontrolliultra takana
Yksi viikko takana, yksi kontrolliultra takana.
Eilen suhasin yksin kotoa Turkuun, laina-autolla. Oma päätti sunnuntai-illalla tehdä pienimuotoisen lakon ilman erillistä lakkoilmoitusta, asia kuitenkin kuosissa eikä onneksi kovin kalliista paukusta ollut kyse tällä kertaa. Vaikka meinasihan tuo jo isännän puolesta autokaupoiksi mennä, onneksi niiltä sentään vältyttiin. Ja onneksi isä lainasi oman autonsa että pääsin ultraan ja takaisin.
Tyksissä oli taas kaikki aivan sekaisin. Tai no, oikeasti kaikki oli nyt niin kuin kuuluukin olla kun äitiyspoliklinikka on laskeutunut 3F-oven taakse alakertaan ja odotustilat sinne ovat samassa tilassa josta sisään tullaan.
Oli jotenkin niin tärkeä olo eilen kun ultrassa oli mukana kolme lääkäriä, tai no, kaksi lääkäriä ja yksi ilmeisesti harjoitteli. Toinen lääkäreistä on ilmeisesti sydänpuolen osaaja koska aloitti ultran tutkimalla taas kerran sydämen rakenteet ja edelleen kaikki aivan hienosti virtauksineen päivineen ja kammiot kauniit ja symmetriset, seuraavan kerran niihin palataan kun neiti on syntynyt. Tämä harjoitteleva lääkäri otti sitten mitat; olka-/reisi jätättää sen noin viikon, pää ja vartalo sitten taas menevät juuri viikkojen mukaan ilman mitään heittoa. Neiti kasvaa käyrillä ja hienosti omalla linjallaan edellisiin mittoihin verrattuna. Painoarvio eilen oli 1030g, kuukausi sitten sama arvio oli 540g, eli hyvin kasvaa.
Neiti oli koko ultran selkä eteenpäin joten kuvia ei saatu tällä kertaa, kukapa niistä selkänikamista kuvan olisikaan halunnut. Perätarjonnassa on tällä hetkellä kuten epäilinkin ja jalka se tosiaan on siellä rakossa murjomassa. Olen siis hyvin osannut fiilistellä nuo likan liikkeet. Suurin osa liikkeistä suuntautuu nyt allekirjoittaneet selkään, joten senkin vuoksi melko vähissä on nuo tuntuvat liikkeet tällä hetkellä.
Ultraan odotellessa sitä sai vähän tuntumaan muihin ja erilaisiiin tilanteisiin.
Istuin odotustilassa keskittyneenä puhelimeen kun sivukorvalla kuulin hieman itseäni nuoremman naisen selittävän vastaanottotiskin hoitajalle ettei tunne vauvan liikkeitä. Että ei tunne liikkeessä mitään, eikä liikelaskennassa paikallaan. Ei auta makean juominen eikä syöminen, vaan vauva on liikkumatta. Melko nopsalla tahdilla lähtivät käyrille enkä ehtinyt enempää tilannetta seuraamaankaan kun pääsin jo itse hoitajan mukana ultran suuntaan. Toivon todella että käyrillä oli kaikki kunnossa ja pääsivät säikähdyksellä. Itsellä kouraisi jostakin todella syvältä tuo tilanne.
Toinen odotustilassa oleva pariskunta taas oli jonkin byrokratian rattaan hampaissa. Heille oli ilmoitettu eiliselle aika klo 10 ja olivat saapuneet paikalle. Vaan siellä ollessa mitään aikaa ei löytynyt mistään, eikä tietoja sen suuremmin ja tarjottiin aikaa seuraavalle päivälle. Tätä eivät ottaneet sillä molemmat olivat ultran vuoksi ottaneet vapaapäivän juuri tähän. En tiedä pääsivätkö eteenpäin sen päivän aikana mutta turhautuminen kuului tuon nuoren naisen äänestä, oli itkukin lähellä. Ilmeisesti heillä oli epäonni ollut läsnä jo enemmänkin, sillä jotkin kirjaukset oli lääkäri NP-ultran jälkeen jättänyt kai tekemättä täysin. Tuli paha mieli tuommoisesta pompottamisesta, toivottavasti lopputulos eiliseltä oli heille kuitenkin onnistunut ultra eikä itkuinen kotiin lähtö koska ei voida..
Ultran jälkeen panostin sen verran mitä ehdin, kaikkeen muuhun. Käväisin kirppiksellä ja lastentarvikekirppiksellä, mukaan tarttui kaksi bodya ja pohdin että varmaan alkavat nuo 50-56cm riittämään ja pitäisi ostella hieman isompiakin varastoon. Sinänsä mukava että on kesä vielä kun neiti syntyy, ehtii katsella hyvin että miten kasvu lähtee liikkeelle ja millaisia talvivaatteita tarvitaan. Ainakin äitiyspakkauksen puvut ovat mallia runsas, eli ne menevät varmasti talvella neidille heittämällä päälle.
Ensi kuussa pitäisi tosissaan panostaa turvakaukalon ja rattaiden hankintaan ettei lopu aika kesken. Laiska auringossa, ei mukamas kiirettä. Hoitopöytä ja pinnis sentään ovat jo paikallaan ja suurin osa vaatteista pestynä kaapissa, äitiyspakkauksen räikeimmät vaatteet roikkuvat vielä pesemättöminä nurkissa, mutta muutoin kaikki on jo pesty kaappiin. Hameita ajattelin että pitäisi etsiä vielä jostakin, neiti tarvitsee helmansa. :)
-S-
Eilen suhasin yksin kotoa Turkuun, laina-autolla. Oma päätti sunnuntai-illalla tehdä pienimuotoisen lakon ilman erillistä lakkoilmoitusta, asia kuitenkin kuosissa eikä onneksi kovin kalliista paukusta ollut kyse tällä kertaa. Vaikka meinasihan tuo jo isännän puolesta autokaupoiksi mennä, onneksi niiltä sentään vältyttiin. Ja onneksi isä lainasi oman autonsa että pääsin ultraan ja takaisin.
Tyksissä oli taas kaikki aivan sekaisin. Tai no, oikeasti kaikki oli nyt niin kuin kuuluukin olla kun äitiyspoliklinikka on laskeutunut 3F-oven taakse alakertaan ja odotustilat sinne ovat samassa tilassa josta sisään tullaan.
Oli jotenkin niin tärkeä olo eilen kun ultrassa oli mukana kolme lääkäriä, tai no, kaksi lääkäriä ja yksi ilmeisesti harjoitteli. Toinen lääkäreistä on ilmeisesti sydänpuolen osaaja koska aloitti ultran tutkimalla taas kerran sydämen rakenteet ja edelleen kaikki aivan hienosti virtauksineen päivineen ja kammiot kauniit ja symmetriset, seuraavan kerran niihin palataan kun neiti on syntynyt. Tämä harjoitteleva lääkäri otti sitten mitat; olka-/reisi jätättää sen noin viikon, pää ja vartalo sitten taas menevät juuri viikkojen mukaan ilman mitään heittoa. Neiti kasvaa käyrillä ja hienosti omalla linjallaan edellisiin mittoihin verrattuna. Painoarvio eilen oli 1030g, kuukausi sitten sama arvio oli 540g, eli hyvin kasvaa.
Neiti oli koko ultran selkä eteenpäin joten kuvia ei saatu tällä kertaa, kukapa niistä selkänikamista kuvan olisikaan halunnut. Perätarjonnassa on tällä hetkellä kuten epäilinkin ja jalka se tosiaan on siellä rakossa murjomassa. Olen siis hyvin osannut fiilistellä nuo likan liikkeet. Suurin osa liikkeistä suuntautuu nyt allekirjoittaneet selkään, joten senkin vuoksi melko vähissä on nuo tuntuvat liikkeet tällä hetkellä.
Ultraan odotellessa sitä sai vähän tuntumaan muihin ja erilaisiiin tilanteisiin.
Istuin odotustilassa keskittyneenä puhelimeen kun sivukorvalla kuulin hieman itseäni nuoremman naisen selittävän vastaanottotiskin hoitajalle ettei tunne vauvan liikkeitä. Että ei tunne liikkeessä mitään, eikä liikelaskennassa paikallaan. Ei auta makean juominen eikä syöminen, vaan vauva on liikkumatta. Melko nopsalla tahdilla lähtivät käyrille enkä ehtinyt enempää tilannetta seuraamaankaan kun pääsin jo itse hoitajan mukana ultran suuntaan. Toivon todella että käyrillä oli kaikki kunnossa ja pääsivät säikähdyksellä. Itsellä kouraisi jostakin todella syvältä tuo tilanne.
Toinen odotustilassa oleva pariskunta taas oli jonkin byrokratian rattaan hampaissa. Heille oli ilmoitettu eiliselle aika klo 10 ja olivat saapuneet paikalle. Vaan siellä ollessa mitään aikaa ei löytynyt mistään, eikä tietoja sen suuremmin ja tarjottiin aikaa seuraavalle päivälle. Tätä eivät ottaneet sillä molemmat olivat ultran vuoksi ottaneet vapaapäivän juuri tähän. En tiedä pääsivätkö eteenpäin sen päivän aikana mutta turhautuminen kuului tuon nuoren naisen äänestä, oli itkukin lähellä. Ilmeisesti heillä oli epäonni ollut läsnä jo enemmänkin, sillä jotkin kirjaukset oli lääkäri NP-ultran jälkeen jättänyt kai tekemättä täysin. Tuli paha mieli tuommoisesta pompottamisesta, toivottavasti lopputulos eiliseltä oli heille kuitenkin onnistunut ultra eikä itkuinen kotiin lähtö koska ei voida..
Ultran jälkeen panostin sen verran mitä ehdin, kaikkeen muuhun. Käväisin kirppiksellä ja lastentarvikekirppiksellä, mukaan tarttui kaksi bodya ja pohdin että varmaan alkavat nuo 50-56cm riittämään ja pitäisi ostella hieman isompiakin varastoon. Sinänsä mukava että on kesä vielä kun neiti syntyy, ehtii katsella hyvin että miten kasvu lähtee liikkeelle ja millaisia talvivaatteita tarvitaan. Ainakin äitiyspakkauksen puvut ovat mallia runsas, eli ne menevät varmasti talvella neidille heittämällä päälle.
Ensi kuussa pitäisi tosissaan panostaa turvakaukalon ja rattaiden hankintaan ettei lopu aika kesken. Laiska auringossa, ei mukamas kiirettä. Hoitopöytä ja pinnis sentään ovat jo paikallaan ja suurin osa vaatteista pestynä kaapissa, äitiyspakkauksen räikeimmät vaatteet roikkuvat vielä pesemättöminä nurkissa, mutta muutoin kaikki on jo pesty kaappiin. Hameita ajattelin että pitäisi etsiä vielä jostakin, neiti tarvitsee helmansa. :)
-S-
tiistai 10. toukokuuta 2016
27+0, esitietolomake
Taas jälleen kerran on viikko raskautta takana.
Tänään, kuten jo muutamana tasaviikkona ja niiden tiistaipäivänä, oli neuvola. Siellä oli kaikki hyvin; sf-mitta pyyhkii hiukan yläkäyrän yläpuolella mutta johtunee siitä etten itse mikään solakka silakka ollut alkujaankaan ja vielä vähemmän nyt. Niistä sokerirasituksen tuloksista ei ollut terkalla muuta sanottavaa kuin että hyvät on arvot joka tunnilla, ei mitään riman hipomisia vaan ihan selkeet toimivat arvot.
Verenpaineet oli hyvät, ensin tietty taas ihan mitä sattui kun terkka oli samassa huoneessa. Heti kun terkka lähti muihin puuhiin, niin paineet laski sille samalle tutulle tasolle mitä ne on olleet alusta asti. Hb oli tullut alas päin, alkujaan oli 150 ja nyt 133. Tämän hetkinen luku on sitä mitä monella muulla on noin niin kuin normaalisti, eli ei tarvitse alkaa tankkaamaan rautaa ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Sain täytettäväksi esitietolomakkeen netissä. Tuntuu jotenkin hurjalta että nyt ollaan jo tässä pisteessä että pitää tuo täyttää valmiiksi ja ensi kerralla se katsotaan läpi vielä neuvolassa ja sen jälkeen se lähtee Tyksin suuntaan. Ja seuraava neuvola onkin sitetn 31+0, taas yksi tiistai. Sen jälkeen eteen onkin tulossa sitten neuvolalääkäri toisen kerran ja alkaa hiljalleen se parin viikon välein ravaaminen tuolla neuvolassa. Kai se on joku hätäkastenimikin keksittävä, kun meidän neidin saa kyllä kastaa.
Pääsinpä tänään puhaltamaan häkämittariinkin. Eipä olisi pakko ollut, mutta halusin kokeilla että millanen vempele se oikein on kun ihan lehdessäkin uutisoitiin. Eipä se kummonen, paljoa alkometristä eronnut, mitä nyt mittaili aivan eri asioista. :) Kone jossa putki ja johon piiiiiiiitkä puhallus.
Ensi maanantaina sitten kasvukontrolli Tyksissä. Onhan se kiva päästä neitiä katsomaan piiiiitkästä aikaa. Sen jälkeen suunta kirppareille ja Myllyyn, laatuaikaa miehen kanssa, tai niin sitä ainakin voisi kuvitella.
Sitä kun kuvitteli että tämä kesä menisi ilman mitään sen kummempia kissanristiäisiä, ettei tarvitsisi enempiä miettiä mitä päälleen pukee. Mutta ei, eihän se nyt niin mene ei. Tuttavapariskunnan esikoisen konfirmaatio ensi kuussa, tuhannen tulimmainen paniikki että mitä sinne kuuluu päälle laittaa ja mitä tämmösen norsun ruhon päälle edes voi laittaa. Etsinnässä siis siistit mustat ja kevyet housut sekä siisti juhlapaita, hameen päätin hylätä kuitenkin liian telttamaisena ratkaisuna.
Jos sitä sitten taas työn ääreen. Taidan palailla langalle sitten viimeistään taas ensi tiistaina kun on selvitty tuosta Turun reissusta kunnialla läpi taas kerran.
-S-
Tänään, kuten jo muutamana tasaviikkona ja niiden tiistaipäivänä, oli neuvola. Siellä oli kaikki hyvin; sf-mitta pyyhkii hiukan yläkäyrän yläpuolella mutta johtunee siitä etten itse mikään solakka silakka ollut alkujaankaan ja vielä vähemmän nyt. Niistä sokerirasituksen tuloksista ei ollut terkalla muuta sanottavaa kuin että hyvät on arvot joka tunnilla, ei mitään riman hipomisia vaan ihan selkeet toimivat arvot.
Verenpaineet oli hyvät, ensin tietty taas ihan mitä sattui kun terkka oli samassa huoneessa. Heti kun terkka lähti muihin puuhiin, niin paineet laski sille samalle tutulle tasolle mitä ne on olleet alusta asti. Hb oli tullut alas päin, alkujaan oli 150 ja nyt 133. Tämän hetkinen luku on sitä mitä monella muulla on noin niin kuin normaalisti, eli ei tarvitse alkaa tankkaamaan rautaa ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Sain täytettäväksi esitietolomakkeen netissä. Tuntuu jotenkin hurjalta että nyt ollaan jo tässä pisteessä että pitää tuo täyttää valmiiksi ja ensi kerralla se katsotaan läpi vielä neuvolassa ja sen jälkeen se lähtee Tyksin suuntaan. Ja seuraava neuvola onkin sitetn 31+0, taas yksi tiistai. Sen jälkeen eteen onkin tulossa sitten neuvolalääkäri toisen kerran ja alkaa hiljalleen se parin viikon välein ravaaminen tuolla neuvolassa. Kai se on joku hätäkastenimikin keksittävä, kun meidän neidin saa kyllä kastaa.
Pääsinpä tänään puhaltamaan häkämittariinkin. Eipä olisi pakko ollut, mutta halusin kokeilla että millanen vempele se oikein on kun ihan lehdessäkin uutisoitiin. Eipä se kummonen, paljoa alkometristä eronnut, mitä nyt mittaili aivan eri asioista. :) Kone jossa putki ja johon piiiiiiiitkä puhallus.
Ensi maanantaina sitten kasvukontrolli Tyksissä. Onhan se kiva päästä neitiä katsomaan piiiiitkästä aikaa. Sen jälkeen suunta kirppareille ja Myllyyn, laatuaikaa miehen kanssa, tai niin sitä ainakin voisi kuvitella.
Sitä kun kuvitteli että tämä kesä menisi ilman mitään sen kummempia kissanristiäisiä, ettei tarvitsisi enempiä miettiä mitä päälleen pukee. Mutta ei, eihän se nyt niin mene ei. Tuttavapariskunnan esikoisen konfirmaatio ensi kuussa, tuhannen tulimmainen paniikki että mitä sinne kuuluu päälle laittaa ja mitä tämmösen norsun ruhon päälle edes voi laittaa. Etsinnässä siis siistit mustat ja kevyet housut sekä siisti juhlapaita, hameen päätin hylätä kuitenkin liian telttamaisena ratkaisuna.
Jos sitä sitten taas työn ääreen. Taidan palailla langalle sitten viimeistään taas ensi tiistaina kun on selvitty tuosta Turun reissusta kunnialla läpi taas kerran.
-S-
tiistai 3. toukokuuta 2016
26+0, TJ 98
Se on tuo TJ:n laskeminen näköjään edelleen verissä. Jäänyt varmaankin päälle tuosta kaukaisuudessa olleesta inttivuodesta. Välillä sitä on kovasti kateellinen miehelle kun se juoksee tuolla Maakunta komppanian mukana kertaamassa, aina niitä juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo että mitähän hittoa minä tein kotona kun tuo oli metsässä rymyämässä. Vielä se lähden minäkin, uskokaa pois. Kuntoa pitänee tosin ensin vähän kohottaa, terveisin lapamato sohvalla.
Vappu meni ja oli ihan huisin hauskaa hyvällä porukalla. Istuttiin iltaa ja vapun päivänä käytiin rompetorilla kääntymässä. Kelit suosi, oikein epätyypillinen vappukeli.
Tänään menossa tosiaan 26+0. Mitenkä aika meneekin näin äkkiä olevinaan. Toukokuu on hyvässä vauhdissa ja äitiyslomaan 8viikkoa matkaa. Niin lähellä ja silti niin kaukana. Töissä julkaistiin tänään kesälomalistat, oman nimen kohdalla näkyi tyhjää sillä ilmoitin pitäväni loman vasta äitiysloman jälkeen; hinku olla tytön kanssa kotona hieman pidempään. Plus puljaaminen rahan kanssa on helpompaa kun tulee sitten lomalta paluu rahoja yms kun joskus saapuu takaisin, edes hetkeksi.
Neitokaiselle tulee shoppailtua vähän väliä kaikkea pientä ja ei ehkä niin tärkeää. Nyt ostin pannan, ajatuksena että sitten ristiäisiin nimen annon jälkeen neiti saa päähän pannan ja päälle nätin mekon. Miten sitä ihminen ajatuksissaan on jo noin kaukana asioissa, vaikka ei tämä pieni ihmisen alku ole edes ehtinyt maailmaankaan vielä. Vähän sama ajatus kai tässä, kuin häissäkin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Isäntä tuossa totesi että hankittaisi ennemmin ne turvakaukalot ja rattaat kuin tuollaisia härpäkkeitä. Noh, ehkä tulevasta tilistä saisi jo sen turvakaukalon hankittua, toivottavasti ainakin. Silloin kuitenkin juostaan jo viikoilla 27+6 kun seuraavaksi Turkuun suunnataan. Ollaan siis menossa sinne kasvukontrolliultraan tuossa kuun puolivälissä.
Ensiviikolla neuvola pitkästä aikaa. Mukava mennä sinne vähän näyttämään pitkää nenää. Vähän kinattiin terkan kanssa kun tuo paastosokeri ennen raskautta oli 4.3 ja terkka olikin sitä mieltä että ei voi pysyä tuossa kun kropassa kaikki muuttuu. No, kappas, se oli edelleen sen 4.3 eli ei muutosta ja muutenkin kaikki hienosti, edelleen siitä vähän polleena olen.
Viime päivät mielessä on liikkunut tuo että ketkä kaikki haluan synnytysvuodeosastolle neitiä katsomaan ja ketkä kaikki Turussa sinne oikeasti edes pääsee. Perhehuonetta tuskin haluan, saa mies mennä yöksi kotiin koiran luo ja viedä vauvantuoksuisen rätin kotiin. Hiukan jännittää että miten tuo pentukoheli osaa olla vauvan kanssa, mutta ei kai sitäkään kannata etukäteen jännittää, aika näyttää.
-S-
Vappu meni ja oli ihan huisin hauskaa hyvällä porukalla. Istuttiin iltaa ja vapun päivänä käytiin rompetorilla kääntymässä. Kelit suosi, oikein epätyypillinen vappukeli.
Tänään menossa tosiaan 26+0. Mitenkä aika meneekin näin äkkiä olevinaan. Toukokuu on hyvässä vauhdissa ja äitiyslomaan 8viikkoa matkaa. Niin lähellä ja silti niin kaukana. Töissä julkaistiin tänään kesälomalistat, oman nimen kohdalla näkyi tyhjää sillä ilmoitin pitäväni loman vasta äitiysloman jälkeen; hinku olla tytön kanssa kotona hieman pidempään. Plus puljaaminen rahan kanssa on helpompaa kun tulee sitten lomalta paluu rahoja yms kun joskus saapuu takaisin, edes hetkeksi.
Neitokaiselle tulee shoppailtua vähän väliä kaikkea pientä ja ei ehkä niin tärkeää. Nyt ostin pannan, ajatuksena että sitten ristiäisiin nimen annon jälkeen neiti saa päähän pannan ja päälle nätin mekon. Miten sitä ihminen ajatuksissaan on jo noin kaukana asioissa, vaikka ei tämä pieni ihmisen alku ole edes ehtinyt maailmaankaan vielä. Vähän sama ajatus kai tässä, kuin häissäkin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Isäntä tuossa totesi että hankittaisi ennemmin ne turvakaukalot ja rattaat kuin tuollaisia härpäkkeitä. Noh, ehkä tulevasta tilistä saisi jo sen turvakaukalon hankittua, toivottavasti ainakin. Silloin kuitenkin juostaan jo viikoilla 27+6 kun seuraavaksi Turkuun suunnataan. Ollaan siis menossa sinne kasvukontrolliultraan tuossa kuun puolivälissä.
Ensiviikolla neuvola pitkästä aikaa. Mukava mennä sinne vähän näyttämään pitkää nenää. Vähän kinattiin terkan kanssa kun tuo paastosokeri ennen raskautta oli 4.3 ja terkka olikin sitä mieltä että ei voi pysyä tuossa kun kropassa kaikki muuttuu. No, kappas, se oli edelleen sen 4.3 eli ei muutosta ja muutenkin kaikki hienosti, edelleen siitä vähän polleena olen.
Viime päivät mielessä on liikkunut tuo että ketkä kaikki haluan synnytysvuodeosastolle neitiä katsomaan ja ketkä kaikki Turussa sinne oikeasti edes pääsee. Perhehuonetta tuskin haluan, saa mies mennä yöksi kotiin koiran luo ja viedä vauvantuoksuisen rätin kotiin. Hiukan jännittää että miten tuo pentukoheli osaa olla vauvan kanssa, mutta ei kai sitäkään kannata etukäteen jännittää, aika näyttää.
-S-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)